Meidän maailma saa palaa maahan kirkkaana

Ja kuka valheisiin taas hukkuukaan
Kärsii karmalta rangaistustaan
Koitti kaikellaan mua haavottaa
Kun päivät tulivat, olivat, menivät

Aaaltojen luo
Surumme kantaa, voimme tuulen antaa
Luotamme pois
Surumme kantaa, voimme tuulen antaa

Liekit takana mun tieni viittoo huomenna

Ja kuka valheisiin taas hukkuukaan
Syyttää maailmaa kurjuudestaan
Peittää totuutta selkänsä taa
Muistan kaiken unina, kuvina, suruna

Turhaan jäät odottamaan
Mielemme rauhan vain saa
Jos poltamme siltamme takaamme kokonaan
Joten lasken taas kaiken aaltojen varaan
Vain jos kaikkemme annamme pois
Voimme kuolla ja nousta uudestaan

Syntyy tuhkistaan maailma taas
Palaa menneisyys ei milloinkaan
Kaikki viimeinkin hiljaa on taas
Kun aallot tulivat, olivat, menivät